Teeseremonia | taonteehuone.fi

Eri teeseremonioita:

Teetaide-esitys eli teeseremonia

Teetaide-esitys eli teeseremonia on rauhallinen, rentouttava, elegantti ja tyylikäs tapa valmistaa ja nauttia teetä.

Teetaide on teen hauduttamisen ja teen nauttimisen taide. Sillä on tiukat säännöt. Se osoittaa hienolla, pikkutarkalla esteettisellä ja kunnioittavalla tavalla kiinalaisen teekulttuurin hengen, syvän olemuksen, historian ja nykyisyyden sekä elämän harmonian. Silti joka esittäjä tekee teetaide-esityksen omalla persoonallisella tavallaan.

Kiina on iso maa, eri alueilla voisi olla erilaisia teeseremonioita.
Hyvin samankaltaisia ovat kuitenkin teevälineet ja -astiat sekä teen hauduttaminen.

Teeseremoniassa haudutetaan yleensä vihreää teetä, oolong-teetä ja kukkateetä, koska niissä käytetään erilaisia teeastioita omalla tavallaan. Tällöin keskitytään siihen, mikä on paras tapa valmistaa tiettyjä teelaatuja: vihreään teehen käytetään laseja, oolong-teehen käytetään savikannuja ja kukkateehen posliinikannuja.

Ennen ajanlaskumme alkua elänyt kuuluisa taolainen filosofi Zhuangzi kirjoitti: "Sanojen tarkoitus on ilmaista ajatuksia, ja kun ajatus on ymmärretty, sanat voidaan unohtaa." Tämä sopii erittäin hyvin teeseremonian tunnelmaan.

Samalla vieraat voivat maistaa teeseremoniassa eri teelaatuja.

Lisää teeseremonia Youtubestä:

http://youtu.be/Zkbj8eWV7ak

Tämän opin on Konfutsen pojanpoika esittänyt teoksessaan Kultainen keskitie:

Minkä Jumala on tehnyt, sitä sanotaan luonnoksi. Luonnon seuraamista sanotaan Taoksi. Tien kulkemista nimitetään kulttuuriksi. Ennen kuin ilo, viha, suru ja onni saavat ulkonaisen ilmaisunsa, niitä nimitetään sisäiseksi minäksemmme. Kun ne ilmenevät oikeassa suhteessa, niitä nimitetään harmoniaksi. Sisäinen minämme on maailman todellinen perusta, ja harmonia on kuuluisa Tie. Kun ihminen on saavuttanut sisäisen minuutensa ja harmonian, ovat hänen taivaansa ja maansa järjestyksessä ja lukemattomat muut asiat menestyvät ja kasvavat niiden ohessa.

Kehittymistä omana itsenään olemisesta ymmärrykseen nimitetään luonnoksi, kehittymistä ymmärryksestä omaksi itsekseen nimitetään kulttuuriksi. Joka on oma itsensä, saa samalla ymmärryksen, ja se jolla on ymmärrys, löytää oman itsensä. Ainoastaan se, joka on ehdottomasti oma itsensä tässä maailmassa, voi ymmärtää oman luontonsa. Ainoastaan se, joka ymmärtää oman luontonsa, voi ymmärtää toisten luonnon. Ainoastaan, se joka ymmärtää toisten luonnon, voi ymmärtää asiain luonnon. Ainoastaan se, joka ymmärtää asioiden luonnon, on kelvollinen auttamaan Luontoäitiä elämän ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Ja ne, jotka auttavat Luontoäitiä elämän ylläpitämisessä ja kehittämisessä, ovat taivaan ja maan veroisia.